|
|
Post by Jaana K. on May 8, 2016 17:46:45 GMT
Nyt kun on talli saatu pystyyn on aika järjestää ensimmäinen tapahtuma, eli lähdetäänpäs porukalla samoilemaan Kuusamon metsiin! Varaathan mukaasi sopivat varusteet (sää tulee olemaan aurinkoinen). Maastoretkelle otetaan kuusi ensimmäistä osallistujaa ja itse lähden vetämään maastoa Pyryllä. Osallistuminen tapahtuu ensin ilmoittamalla ht.netin topiciin osallistumisesta ja sitten kirjoittamalla omat vastineet alla oleviin tapahtumiin alas. Saat itse valita kirjoitatko pitkästi vai lyhyesti! Kysymykset ovat lähinnä avustamassa kertomista. Jokaisen ratsastajan omat tekstit julkaistaan täällä foorumilla. Kommentoin vielä ratsastajien tekstejä, kunhan olen ne saanut. Laitathan omat vastineesi tänne ennen 27.5  Osallistujat: 1. felissa & Ciara2. Veera & Petäjän Riemuriina3. Katja H. & Routalempi4. Otterley & Poniniemen Charmeur5. Laura & Viva La Vida6. Maastoretken kulku (kaikki vastaa kaikkiin, yhdelle on oma kohtansa : 1) Valmistaudutaan maastoon lähtemiseen tallin pihassa. Jokainen ratsastaja nousee ratsunsa selkään ja asettautuu jonoon. Millä mielellä olet itse lähdössä uusiin maisemiin ratsastamaan? Miten hevosesi reagoi tuntemattomaan paikkaan ja tuntemattomiin hevosiin? 2) Lähdetään etenemään pitkin kapeahkoa polkua käynnissä. Hetken päästä edessä avautuu hiekkatie, jolla siirrytään raviin. Pysyykö hevosesi hyvin jonossa vai onko jonkunlaisia ongelmia alkumatkalla? 3) Ratsastaja nro. 2 putoaa hevosensa selästä tämän säikähtäessä jotain, mutta hevonen ei kuitenkaan karkaa mihinkään vaan jää muiden seuraan. Miten oma hevosesi reagoi tapaukseen? Ratsastaja 2: ehditkö huomata mitä hevosesi säikähti? Miten reagoit putoamiseesi? 4) Päästään ison mäen juurelle ja Jaana käskee kaikkien pysähtyä. Hän kertoo, että ylhäällä pitää tehdä melko tiukka käännös oikealle, ellei halua päätyä jokeen ja ylämäki on sen verran jyrkkä, että se mennään laukassa ylös. Pääsettekö kunnialla ylös vai meinaatteko päätyä jokeen? 5) Ylhäällä odotellaan porukka kokoon ja lähdetään uudestaan liikkeelle reippaassa laukassa. Pian tulee autotie näkyviin, jolloin hidastetaan käyntiin. Ohi pyyhältää rekka. Miten hevosesi reagoi isoon ajoneuvoon? 6) Ylitetään tie rauhassa ja lähdetään suuntaamaan takaisin tallille, jossa odottelee pientä purtavaa ja lämmintä, sekä kylmää juotavaa. Millainen fiilis jäi maastoreissusta? Oletko tulossa uudelleen, jos maastoreissuja järjestetään tulevaisuudessa? |
|
|
|
Post by VeeraRuusula on May 8, 2016 19:36:53 GMT
Veera & Petäjän Riemuriina "Rinja" (http://www.tuloton.suntuubi.com/fi/Riemuriina/)
|
|
|
|
Post by felissa on May 9, 2016 17:58:26 GMT
felissa & CiaraPeruutin Kiiran ulos trailerista saavuttuamme Mustasuon tallin pihaan. Olin harjannut tamman jo kotona, joten varusteiden laittoon ei mennyt kauaa aikaa. Kiira oli hieman jännittynyt uudesta paikasta ja useasta uudesta hevosesta, mutta uskoin sen rauhoittuvan kunhan vain pääsemme matkaan. Odotin innolla rentouttavaa maastoretkeä tuttuni Jaanan johdolla. Alkukäyntien jälkeen nostimme ravin ja Kiira ravaili todella kauniisti ja rennosti jonon toisena, kunnes kuulin takaani kovaäänisen huudon. Veeran kimo suomenhevostamma Rinja laukkasi rinnallemme kun näin Veeran kömpivän ylös maasta. Kaikkien onneksi Rinja pysähtyi ja jäi muiden hevosten seuraan, eikä lähtenyt pelästyksissään mihinkään kauas ja Veera pääsi takaisin ratsunsa selkään. Kiirakin pelästyi hieman ohitse laukkaavaa hevosta, muttei tehnyt mitään pientä sivuhyppyä kummempaa.
Äskeisestä toivuttuamme Jaana ilmoitti, että seuraavaksi päästään laukkaamaan ja Kiira valpastui heti ”laukka” –sanan kuultuaan. Laukkasimme ison mäen reippaalla tahdilla ylös ja oli todellakin onni, että Jaana varoitti tiukasta käännöksestä ja joesta. Kiiralla oli nimittäin pienehköstä koostaan huolimatta vauhti päällä ja saavuimme ensimmäisten joukossa mäen huipulle. Jatkoimme vielä laukkaa ja nyt sain pideltyä Kiiran vähän rauhallisemmassa tahdissa. Pian vastaan tuli rekka, jota muutama hevonen hieman pelästyi. Kiiraa ei onneksi tuttuun tapaan kiinnostanut pätkääkään. Laukkapätkien jälkeen ravailimme ja kävelimme vielä rauhassa ja saavuimme pikkuhiljaa takaisin Mustasuohon. Kiiran hoidettua ja lastattua pääsin nauttimaan pienestä syötävästä ja raikkaan kylmästä juotavasta, mikä todellakin tuli tarpeeseen. Maastoreissu oli todella mukava ja sopivan tilaisuuden tullen tulemme varmasti uudelleen! Jaanan vastaus: felissa, kiva, että pääsitte Kiiran kanssa tänne meille! Onneksi Kiira oli kuitenkin Veeran tippuessa rauhallinen, ettei saatu toistakin ratsastajaa alas selästä  Hyvä, että oli mukavaa ja pyrin tosiaan järjestämään uudelleenkin jotain tämän tapaisia hommeleita!
|
|
|
|
Post by Katja H. on May 10, 2016 18:19:16 GMT
Katja H. & Routalempi Tänään lähdimme Lempin kanssa tutustumaan Mustasuon jylhiin maisemiin ohjatun maastolenkin muodossa. Omat lähimetsät olikin tullut jo koluttua niin moneen kertaan, että oli mukava saada välillä vähän vaihtelua. Lempi ei uudesta paikasta ollut moksiskaan, kokenut ja paljon nähnyt kisahevonen kun oli, vaan seisoi tallin pihalla kiltisti korvat hörössä kavutessani sen selkään. Retki alkoi rennolla käynnillä pitkin kapeaa kinttupolkua, jonka jälkeen päästiin leveämmälle hiekkatielle ja ravin pariin. Reippaampi askellaji ei selvästikkään ollut tammani mieleen, sillä sen takapää nousi pari kertaa uhkaavasti ilmaan. Vaikka katastrofin ainekset vieraiden hevosetn keskellä olivatkin ilmassa, sain Lempin kuitenkin nopeasti hallintaan eikä mitään pahempaa sattunut. Taisi luulla mokoma tämän päivän reissua vain rennoksi kävelylenkiksi, kun heti alkoi noin mieltään osoittaa. Vaikka itse pysyinkin tukeavasti ponini selässä, ei muilla valitettavasti ollut yhtä hyvä tuuri: jonon, Lempi mukaan luettuna, rauhallisesti ravatessa edessämmme ollut kauniin vaalea suomineito Rinja pelästyi yllättäen jotakin ja tamman ratsailla ollut omistaja Veera teki hurjan näköisen ilmalennon pusikkoon. Pysäytimme hevoset välittömästi ja Veerakin jo onneksi kömpi ylös samalla multaa takistaan pudistellen. Myös Rinja oli pysähtynyt läheisyyteemme hölmistyneen näköisenä, josta se saatiin helposti kiinni, joten eikun Veera kaikkien varmistelujen jälkeen takaisin selkään ja taas menoksi. <p> Seuraavna vuorossa oli ainakin itselleni se koko maastolenkin kohokohta, iso jyrkkä mäki, joka oli määrä nousta ylös reippaassa laukassa. Jippii! Kannustin Lempin muiden mukana laukkaan ja tällä kertaa askellajista toiseen siirtyminen menikin jo paljon nöyremmin mielin. Tamma oli myös todella innoissaan spurtista, joten kun viimein pääsimme mäen huipulle, olimme vähällä päätyä uimaan vieressä virtaavaan jokeen tien kaartuessa yllättäen tiukasti oikealle. Kyllähän vetäjämme Jaana siitä taisi mainita, mutta olin niin innoissani kannustamassa Lempiä eteenpäin, että ehdin jo melkein unohtaa hänen varoituksensa. Kun kaikki ratsukot olivat taas koossa, jatkoimme matkaa vielä tovin laukassa, kunnes saavuimme autotielle ja hidastimme käyntiin. Lempi puuskutti tyytyväisenä ja taputin tamman kaulaa. Hetken kuluttua letkamme ohitti isokokoinen rymisevä rekka-auto, jota pari hevosta selväsit hieman säpsyivät, mutta suurin osa otti tilanteen rauhalliseti kuten myös Lempi, ja pääsimme ylittämään tien turvallisesti. Mukava maastolenkki kului kuin hujauksessa ja jo pian Mustasuon tilukset häämöttivätkin edessämme. Riisuin ja juotin Lempin jättäen sen sitten harjauspuomille siksi aikaa, kun itse kävin juomassa kupin kahvia ja syömässä tallin tarjoaman herkullisen voileivän. Hetken muiden kanssa rupateltuani pakkasin viimein Lempin kuljetusautoon ja lähdimme ajamaan kohti kotitallia. Kokonaisuutena retki oli rentouttava irtiotto arjesta, jollaiselle olisi mukava päästä toistekkin. Erityisesti tykkäsin noista valmiiksi annetuista kohdista, joiden pohjalta tarina oli kiva kirjoittaa Jaanan vastaus: Voi että, olipa harmi, kun aluksi ei reippaampi askellaji ollut Lempin mieleen. Tuo ylämäki muuten on ihan äärettömän mukava, itsekkin tykkään siellä käydä monesti hevosten kanssa, kun saa samalla vähän parempaa treeniä hevosille ylämäessä. Käännös on kyllä jyrkkä, mutta onneksi ette päätyneet pulikoimaan, vaikka eihän joki edes syvä ole
Hyvä, että oli mukavaa ja tervetuloa uudestaankin! |
|
|
|
Post by VeeraRuusula on May 13, 2016 11:07:51 GMT
Veera & RinjaTänään lähdimme Rinja tamman kanssa kohti Mustasuon tilaa ja sen järjestämään maastoretkeä. Saavuimme hyvissä ajoin tallipihalle, jotta nuorella tamma olisi aikaa tutustua paikkoihin. Rinja olikin alkuun hieman levoton, kun harjailin sitä tallin seinustalla. Tamma pälyili kokoajan ympärilleen ja hirnahti jokaiselle, joka tuli sen näköpiiriin. Varusteet sujahtivat kumminkin helposti. Tallipiha alkoikin sitten täyttymään muista maastoretkelle lähtevistä. Siirryin Rinjan kanssa vähän syrjemmälle, jos tamma päättäisi alkaa pyörimään satulaan noustessa, kaikki meni kumminkin hyvin. Paikoillaan seisominen oli kumminkin vähän haastavaa, ja tamma olisi halunnut tutustua muihinkin hevosiin. Itse olin matkaan lähdössä odottavaisin mielin. Oli aina mukava päästä tutustumaan uusiin maisemiin. Kelikin oli tänään mitä parhain ja mukaan oli lähtenyt mukavan pieni porukka. Rinja astelee kevyin askelin pientä polkua pitkin. Olimme päässeet jonossa kolmansiksi ja edessämme kulkee kuvan kaunis ruunikko poni tamma Kiira. Polku levenee hiekkatieksi ja Jaana antaa käskyn nostaa ravin. Rinja nostaa kuuliasesti ravin, mutta kiemurtaa vähän hiekkatiellä. Saan myös vähän pidätellä nuoren tamman menohaluja. Tamma ei aina vielä sisäistänyt, että toisen hevosen pepussa ei voisi mennä. Kiira ei onneksi näytä välittävän nuoremman tamman poukkoilusta. Ravaamme rennosti eteenpäin ja olen tyytyväinen, kun Rinja alkoi kulkemaan sitä vauhtia kuin halusin ja hyvällä turvavälillä. Vilkaisin sivusilmällä hiekkatien vieressä kasvavia pensaita. Ajattelin juuri pyytää Rinjaa vähän parempaa ravia, kun tamma säikähtää jotakin. Kerkeän tajuamaan, että nyt se oli sitten menoa. Taisin keretä karjaista ”Rinja”, tamman perään ennekuin sain maistaa hiekkaa. Aukaisin silmäni ja näin pusikossa liikahtavan jotain pientä. Taisi olla hiiri tai myyrä, jota Rinja todennäköisesti oli pelästynyt. Kömmin nopeasti pystyyn ja muut kyselivät sattuiko. Kaikki oli kumminkin kunnossa, ja pyyhin pahimmat hiekkapölyn ratsastusvaatteiltani. Rinja oli onneksi jäänyt muiden hevosten lähettyville eikä ollut lähtenyt viipottamaan vieraassa maisemissa yksinään. Olihan tämä nyt hieman noloa, mutta tämmöisiäkin sattuu aina välillä. Kapuan ripeästi tamman selkään ja matkamme voi taas jatkua. Tamma jatkaa matkaa onneksi rennosti eteenpäin, eikä äskeinen välikohtaus ollut näköjään onneksi haitannut nuorta tammaa. Jatkamme matkaamme ja saavumme suuren mäen juurelle. Nousu näytti kyllä aika jyrkältä ja Jaana pysähtyykin kertomaan meille miten tuo mäki kannattaisi ratsastaa. Jaanan puanrautiaan Pyry-orin siluetti lähtee ensimmäisenä liikkeelle, ja Felissan Kiira tamma nostaa kuuliaisena laukan tämän perään. Rinja otti aluksi muutaman paikallaan pomppimis askeleen, ennen kuin ampaisi hevoskavereittensa perään. Laukka on rytmikästä, mutta vauhti meinaa hyytyä ylöspäin mentäessä. Autan nuorta tammaa parhaani mukaan ja saavumme lopulta mäen juurelle. Jaana ei ollut liioitellut käännöksen jyrkkyyttä. Se kumminkin meni hyvin, kun ratsuni oli selvästi hieman uupunut mäen noususta. Tämä teki vain hyvää nuoren tamman innolle ja sen kunnon kasvattamiselle. Rinja menee kyllä aika läheltä joen törmää, joka solisi kovaäänisesti. Jatkamme laukkaamista ja Rinja alkaa saada taas voimia takaisin, ja saankin tehdä sillä kunnon pidätteet ennen kuin siirrymme käyntiin. Käynnissä olikin sitten taas aikaa vilkuilla uusia maisemia, mutta samalla minun piti huolehtia, että Rinja pysyi käynnillä. Tamma tarjosi muutaman kerran ravia, mutta hidasti kumminkin käskystä. Autotiellä ohitsemme ajoi suuri rekka-auto. Rinja hieman pelästyi tuota kolisevaa kapistusta, ja haki turvaa edessä olevasta Kiira tammasta. Onneksi myös takanamme tulevan puantautias Lempi-tamma pysyi rauhallisena. Tuota Lempi tammaa ei näyttänyt mitkään asiat häiritsevän, saisi Rinjakin ottaa tuosta saman rotuisesta tammasta mallia.  Pääsemme ylittämään tien rekan menty ohi turvallisesti ja lähdimme ratsastamaan tallille takaisin. Matka oli ollut ihan mieluisa, vaikka selästä tulinkin alas. Olen ehdottomasti mukana seuraavalla kerralla, sillä Mustasuon maastomaisemat olivat tehneet vaikutuksen. Jaanan vastaus: Onpas Rinjalla tarkka näkö, kun spottasi pusikosta hiiren tai muun pienen elikon, mutta onneksi ei käynyt pahemmin, kun putosit! Ja onneksi neidillä kiinnosti muiden seura enemmän, kuin karkuun lähtemin. Siinäpä sitä olisi oltu, jos oltaisiin jouduttu metsästämään tammaa sille vieraista maastoista
Onneksi teillä oli edellä kuitenkin Kiira tukena rekkan mennessä ohitse, jotta sai nuori tammasikin tukea myös muista hevosista. Yllättävää kyllä, että täällä liikkui rekka, kun yleensä ne kiertää isojen teiden kautta.
Tervetuloa uudestaankin! |
|
|
|
Post by Otterley on May 14, 2016 7:47:51 GMT
Otterley ja Hurmuri Mustasuon pihalla Hurmuri tuli varsin ryminällä ulos trailerista. Poniori tuntui olevan onnensa kukkuloilla, kun matkaan oli lähdössä sen lisäksi varsin viehkeää tammaseuraa ja niinpä se pistikin parastaan heti alusta asti. Silmiäni pyöritellen varustin orin trailerin luona ja yritin olla välittämättä sen alituisesta steppailusta ja hirnahteluista. Mietin, oliko sittenkään ollut hyvä idea lähteä Hurmurin kanssa reissuun, vaikka toisaalta tunsin kyllä poniorini jo kuin omat taskuni, eikä orin käytöksessä ollut mitään kovin yllättävää. Kun kaikki olivat valmiina, lähdimme tallin pihasta liikkeelle käynnissä. Päästyämme kapeahkolta polulta oli aika siirtyä raviin. Hurmurilla oli poikkeuksellisesti vauhti päällä, eikä sitä kerrankin tarvinnut hoputella eteenpäin. Ori oli tainnut iskeä silmänsä edempänä jonossa kulkevaan kauniiseen Ciara tammaan, jonka rinnalle se koittikin kovasti keulia koko ravipätkän ajan. Voisi jättää salilla seuraavan käsipäivän väliin, tuumin roikkuessani Hurmurin ohjista välillä koko painollani. Onneksi alun innostuksen jälkeen Hurmurinkin meno lopulta tasaantui ja sain hetkeksi hengähtää. Tätä autuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun yhtäkkiä kimo suomenhevostamma loikkasi pois jonosta pudottaen ratsastajansa. Olin varma, että se olisi menoa nyt, mutta Rinja-tamma jäikin säikähtämisensä jälkeen rauhallisesti jonon vierelle odottamaan, että ratsastaja pääsee takaisin selkään. Jos tamma olisi lähtenyt karkuteille, olisi Hurmuri varmasti lähtenyt tamman perään. Kun ratsastaja oli jälleen hevosensa selässä, pääsimme jatkamaan matkaa. Pian edessä oli iso mäki, jonka juurella maaston vetäjä pysähtyi hetkeksi antamaan meille ohjeita siitä, kuinka mäen yläpuolella on tiukka käännös, ellei halua päätyä jokeen. En itse kuitenkaan ollut tästä kovin huolissaan, sillä Hurmuri on varsin ketterä askelissaan, eivätkä tiukatkaan käännökset aiheuta sille ongelmia. Todellisuudessa meillä ei sitten ollutkaan mitään hätää, kun Hurmuri päätti hyytyä jo kesken mäen (tämä kohta muistutti jo liikaa työntekoa) ja sain lopulta hoputtaa oria, jotta pääsimme ylös asti, emmekä jääneet jumiin mäen keskelle. Ylhäällä, kun olimme vihdoin saaneet sen edellä innokkaammin kulkeneen jonon kiinni, jatkoimme vielä pienen pätkän laukassa. Alun sählääminen ja jyrkkä mäki olivat verottaneet Hurmurin energiaa sen verran, että vihdoin ori alkoi olla miellyttävää maastoseuraa. Niinpä se laukkailikin varsin leppoisasti jonon jatkona ja ehdin vihdoin hengähtää ja nauttia hieman maisemistakin. Ennen autotietä hidastimme käyntiin ja päästessämme tien kohdalle, ohi pyyhälsi iso rekka. Jotkut hevoset hieman säikkyivät, mutta Hurmuri ei siitä juuri korvaansa lotkauttanut. Kun autoja ei ollut näkyvissä, ylitimme tien tiiviissä jonossa ja suuntasimme sitten takaisin tallille. Perillä tarjolla ollut kylmä juotava kyllä maistui ja maastoreissusta jäänyt fiilis oli mukava, vaikka huomenna kädet saattaisivatkin olla hieman jumissa. Ehdottomasti kyllä osallistun Mustasuon maastoihin uudestaankin, mutta ehkä eri ratsun kanssa… Jaanan vastaus: Jaha, siellä on ollut oikein orin elkeet menossa, vaikka kyllähän minä sen kuulin talliin, kun Hurmuri tuli ryminällä pihalle Onneksi pääsitte kuitenkin mäen ylös, niin ei tarvinnut lähteä rämpimään alas ja ottaa uudelleen vauhtia, kun oli se mäki sen verran jyrkkä, että pakko päästä vaudilla ylös jos meinaa päästä.
Hurmuri vaikutti oikein mukavalta ja hyvä käytöksiseltä orilta, mitä sitä ehdin seurailla maastossa. Käsille painaminen on toki tympeää, mutta nytpähän voit hyvällä syyllä jättää käsipäivän välistä salilla, kuten itsekin sanoit ;D
Tervetuloa uudelleen! |
|
Hyvä, että oli mukavaa ja pyrin tosiaan järjestämään uudelleenkin jotain tämän tapaisia hommeleita! 
Pääsemme ylittämään tien rekan menty ohi turvallisesti ja lähdimme ratsastamaan tallille takaisin. Matka oli ollut ihan mieluisa, vaikka selästä tulinkin alas. Olen ehdottomasti mukana seuraavalla kerralla, sillä Mustasuon maastomaisemat olivat tehneet vaikutuksen.